Mietteitä tokosta ja muusta yön hämärinä hetkinä

Mua on purassut todellain tokokärpänen. Koskaan ennen en ole oikein tokosta välittänyt, mutta nyt! Pitkän harjoittelun myötä Tiiti todella ottaa sitä kontaktia muhun, ja perusasentokin on löytynyt TODELLA hyvin viime päivinä. Tänäänkin treenattiin pariin otteeseen, jopa häiriössä ulkona, ja paikka löyty lähes joka kerralla heti. Ihan mahtava fiilis! Seuruuta oon myös ottanut nyt vähän lenkeillä mukaan, ja siinäkin paikka on melko hyvä, ja koira katsoo minuun, eikä namipalaan. Huima edistysaskel on vain lisännyt tokoinnostusta, halu oppia ja opettaa uutta. 

Oon koko illan tuijotellut tokovideoita youtubesta, ja oppinut paljon uutta lajista. Toko onkin ollut mulle melko tuntematonta, ikinä en ole käynyt kisoja saatika treenejä katsomassa, mutta nyt alkaa hahmottua millaisia ne koe/kisatilanteet ovat. Olen lukenut esim. alokasluokan liikkeistä, sekä treenivinkeistä, joille onkin ollut suurta käyttöä. 

Koska pidän kilpailemisesta, tähtään tulevaisuudessa kisoihin. Tärkeämpää kuitenkin mulle on se, että meillä on Tiitin kanssa mieluisaa tekemistä yhdessä, suhde syvenee, sekä Tiiti olisi hyvin tottelevainen koira. Tässä katselin kesän mätsäreitä, ja huomasin, että 2.6 on mätsäreiden yhteydessä möllitoko. Möllitokossa on helpotettu mölli, jossa saa palkata liikkeiden aikana ja jälkeen, helpotettu paikkamakuu, sekä kaikki liikkeet saa tehdä kytkettynä. 

Jos meidän reenit näyttää sujuvan siihen malliin, että kaikki liikkeet osataan, ei täydellisesti, mutta kuitenkin osataan, varmaankin osallistutaan. En kuitenkaan ota stressia, en pidä kiirettä, vaan ihan rauhassa katsotaan, miten edistytään. Peruasentoa toistetaan ja vahvistetaan, seuraamista pidennetään, maahanmenoa terävöitetään (hidas maahanmeno, mutta palkkaus vain nopeista), sekä yhdistellään liikkeitä (seuruu+maahanmeno/seiso.) Ainoana "uutena" asiana on hyppy. Tiiti kyllä hyppää mielellään, ja osaa YLI! -sanan mun jäädessä taakse, mutta tehdään se nyt aivan alusta ja liitetään siihen se kääntyminen ja odottaminen. 

Kaikki nämä liikkeet ovat kuitenkin arkipäiväisiä juttuja, joita on tullut opetettua jo pennusta pitäen. Nyt niitä liikkeitä vaan hiotaan ja sovelletaan. Ja kuten aikaisemmin sanoin, ei pidetä turhaa kiirettä, vaan opetellaa ihan rauhassa. Jos meno näyttää OK:lta toukokuun lopussa, saatetaan osallistua möllitokoihin. Jos ei, jatketaan harjoittelua ja osallistutaan, kun olemme siihen kelpoisia.

Meillä alkaa myös Tiitin kanssa yksinolotreenit, ilman Sandya. Viimeistään kesällä tahdon Sandyn kanssa agilitykurssille, jolloin Tiitin täytyy  jäädä yksin kotiin. Tämänhän olisi voinut jo aloittaa Tiitin ollessa pentu, mikä olisikin ollut järkevintä, mutta jotenkin silloin ajattelin, etten halua vielä sitä tehdä, kun yksinolossa oli haastetta Sandynkin ollessa paikalla. Nyt kuitenkin aloitetaan pikkuhiljaa, ihan vain sillä, että Tiiti on eri huoneessa kun minä ja Sandy. Tänään pidin muutaman minuutin sitä yksin huoneessani, mutta eihän sen nyt oikeastaan siihen reagoinut. Makoili vain, kun tiesi, että ollaan toisella puolella ovea. Saa nähdä, miten käy!

Sandyn kanssa tosiaan olisi kova hinku päästä agikurssille. Ensiviikolla alkaisi kiva agialkeiskurssi, mutta Tiitin takia en voi näin aikaisin mennä sinne. Tiitin harjoitellessa yksinoloa rauhassa, tokoillaan ja hypellään Sandyn kanssa ihan kotipiirissä. 

Ja viel tämän päivän kuulumisia: Käytiin aamusta koirapuistossa, ja reissuun vierähti 1½h. Puistossa oli meidän lisäksi van nuori rotikkanarttu, jolle Tiiti ärisi, ja aivan turhasta. Rotikka ei saanut edes haistella, kun Tiiti ajoi pois. En jaksanut katella tollasta pelleilyä, vaan aina kun Tiiti ärähteli turhasta, otin sen jäähylle. Samaten se ärähteli myös rotikalle, kun se tahtoi leikkiä Sandyn kanssa ja Tiiti jäi "kolmanneksi pyöräksi." Muutaman jäähyn jälkeen se antoikin rotikan ja Sandyn leikkiä nätisti, meni välillä mukaan ja välillä kulki omia reittejään. Muutaman kerran jouduin ottamaan sen jäähylle myös haukkumisesta. En tiedä mitään ärsyttävämpää, kuin sen, että koira räkyttää aidan toisella puolella oleville koirille. Uskon kuitenkin, että saan kitkettyä tämän haukkumisen pois, sillä se ei ole ehtinyt vielä muodostua tavaksi. 

Sandy oli niin suloinen ja onnellinen, kun peuhasin nuoren rotikan kanssa. Ne oli selvästi samalla aaltopituudella, ja näytti olevan hauskaa! 

Illalla käytiin uudestaan koirapuistossa, samaset 1½h. Koirapuistossa oli jälleen vain yksi rotikka, vanhempi narttu. Koirat eivät toisistaan pahemmin välittäneet vaan olivat yksinään. Harjailin Tiitin ja Sandyn uudella harjalla (jonka iskä osti, jee!), tein seuraamisharjoituksia, perusasentoa, paikkamakuuta ja heittelin palloa. Oli aika kivaa! Nyt koirat tuhisee onnellisena vatsat täynnä ruokaa <3 Minäkin taidan painua nukkumaa, jos vaikka ehtisin aamulla kouluun ajoissa.. Öitä!